Oulun suurlähetystö

”Oulu on meille täydellinen kaupunki”

Olimme uuden edessä. Olihan Oulu jo entuudestaan meille kaikille tuttu kaupunki, koska olimme vuosittain lomailleet täällä vanhempieni luona. Silti pohdimme, että onko Oulu se kaupunki, johon halusimme asettua perheenä pysyvästi asumaan.

Muuttokuormamme saapui Ouluun juhannuksena 2020. Sydämessäni oli suuri kiitollisuus ja vatsassani tunsin perhosia. Haikeus oli jättää Helsinki taakse, mutta veri oli vetänyt takaisin juurilleni jo monen vuoden ajan.

Asuin 15 vuotta muualla. Vuonna 2005 muutin Oulusta opintojeni perässä Rovaniemelle, mistä matkani jatkui etelään, Tampereen kautta Helsinkiin ja sieltä ulkomaille ennen paluutamme perheenä takaisin Ouluun.

Ajoittain näiden 15 vuoden aikana paluumuutto kävi mielessäni. Sitten koitti se hetki, kun 15 vuoden jälkeen palasin takaisin lapsuudenkaupunkiini ja lapsuudenkodistani tuli omalle perheemme oma koti.

Päätös oli vaikea

Pysyvyys ei ole ollut läsnä perheessämme mieheni jalkapallouran takia.

Olemme muuttaneet lukuisia kertoja ja välillä mieheni on vaihtanut seuraa päivän varoitusajalla. Inhoan kotien pakkaamista laatikoihin ja muuttoja sekä salaa toivoin, että reilu vuosi sitten muutin elämäni viimeisen kerran pysyvästi Ouluun.

Nyt oli meidän perheemme aika asettua aloillemme ja luoda uusi elämä uudessa kotikaupungissamme.

Paluumuuton päätös oli erittäin vaikea. Olimme sopeutuneet hyvin Helsinkiin. Kaikki oli hyvin siellä. Silti jotakin puuttui.

Paluumuuton kannalta ratkaisevia tekijöitä olivat elämänlaadun parannus, isovanhempien läsnäolo arjessa, väljemmin asuminen, Oulun lyhyet välimatkat, elämän kiireettömyys, kunnon talvet, selkeät neljä vuodenaikaa ja läheisyys Lapin tuntureihin olivat syitä paluumuuttoomme.

Suurin syy paluumuuttoomme oli vanhempani. Olimme lastemme syntymästä saakka asuneet eri kaupungeissa ja maissa. Näiden vuosien aikana tukiverkko uupui meidän ympäriltämme, koska se ei ehtinyt muodostua ennen kuin taas muutimme uuteen paikkaan mieheni uran perässä.

Ajoittain arkemme oli erittäin haasteellista kahden pienen lapsen kanssa ilman tukiverkkoa. Molemmat lapsemme nukkuivat ensimmäisten vuosiensa aikana tosi huonosti ja useasti toivon, että vanhempani asuisivat samassa kaupungissa, että olisin voinut soittaa heidät apuun.

Mieheni äitikin asuu toisella puolella maailmaa, Brasiliassa. Paluumuuton myötä vanhempani ovat päivittäin tekemisissä kanssamme, ja heistä on ollut suuri apu lasten ja omakotitalomme ylläpidon suhteen. Heidän apunsa on ollut korvaamatonta ja nyt sen vasta huomaa, kuinka suuri ikävä heitä on ollut meidän asuessa muualla.

Ei enää autoriippuvuutta

Oulun kuuluisat lyhyet välimatkat houkuttelivat. Vartissa pääsisimme autolla kaikkialle Oulussa. Aikaa säästyisi elämiseen eikä aina olisi kiire siirtyä paikasta toiseen.

Emme enää joutuisi käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Emme olisi päivittäin riippuvaisia autostakaan.

Pyörä on kulkuneuvo, jota olen käyttänyt eniten paluumuuton myötä. Oulussa pyöräillään läpi vuoden paikasta toiseen toisin kuin Helsingissä, missä lähdimme pyöräilemään huvin vuoksi – silloin kun lumi ei ollut maassa.

Helsingin hintataso asunnoiden suhteen on korkea ja pieni paritaloasuntomme tuntui jo hieman pieneltä lasten kasvaessa. Maailman tilanteen muuttuessa kaipasimme enemmän tilaa asumiseen.

Olisi ihana myös saada hyvänkokoinen suojaisa piha, jossa naapurit eivät olisi ihan lähettyvillä. Helsingin korkeiden tilavuokrien vuoksi minulla oli myös toivomuksena saada oma hoitotilani kotiimme, jossa voisin tehdä energiahoitoja asiakkailleni.

Helsingin kodin tilat eivät riittäneet toteuttamaan tätä toivettani. Paluumuuttaessamme Ouluun saimme isomman kodin perheellemme ja suojaisan ison puutarhan, joka on täynnä omenapuita, marjapensaita ja paljon erilaisia puita sekä kasveja.

Unelmani myöskin toteutui oman hoitotilani suhteen, jonka loin ulkoverannallemme uuteen kotiimme Karjasillalle.

Oulussa saa nauttia eri vesistöistä. Meri, joki ja monet järvet löytyvät Oulun alueelta. Oulussa on myös lukuisia uimarantoja ja puhdas vesi meressä. Sinilevä ei häiritse oululaisten uimisia ja jokeen pääsee uimaan ympäri vuoden. Tuiran rannan avanto on suosittu talviuintipaikka ja paluu Ouluun toisi myös hyvät puitteet avantouinnille.

Kahden suurkaupungin jälkeen Oulu tuntuu sopivankokoiselta kaupungilta sekä turvalliselta.

Lapset voivat kävellä sekä pyörillä yksin kouluun, ystävilleen ja harrastuksiin.

Neljä vuodenaikaa ja rakas murre

Oululaiset ovat ihania. Heidän rentoutensa ja Oulun murre saa sydämeni hymyilemään. Hassua on huomata, että kaikki puhuvat kuten minäkin, Oulun murretta. Oulun murteeni on pysynyt läpi elämäni, vaikka olen asunut eri kaupungeissa ja maissa.

Monet ovat rakastaneet murrettani ja olen saanut kehuja Oulun murteestani. Se on monen mielestä ollut hauskan kuuloista. No onhan se kieltämättä. ”Ookko nää Oulusta, pelekääkkö nää polliisia?”

Neljä vuodenaikaa ja kunnon talven voi kokea Oulussa. Oulussa on luminen talvi ja kunnon pakkaset.

Kaipasin usein muualla asuessani kunnon talvea ja selkeitä vuodenaikoja. Ensimmäinen talvi, Ouluun paluumuuttaessa, oli lumisin sitten 1970-luvun.

Viime talvena teimme monena päivänä lumitöitä parikin tuntia ja lunta tuli niin paljon, ettemme tienneet, minne sen voisi kolata. Talvi Oulussa on niin kaunis ja luminen sekä juurikin sellainen, mitä ikävöin muualla asuessani. Oulussa on ihana saada myös elää neljän vuodenajan rytmissä.

Oulusta on lyhyt matka Lappiin ja nyt oululaisina voimme tehdä jopa päiväreissun lähituntureille laskettelemaan sekä lautailemaan. Lapin matkat jäi useasti kokematta Helsingissä asuessa, pitkän välimatkan takia. Norjakin on lähellä, joten lähivuosina voimme myös tehdä reissuja Pohjois-Norjaan.

Reilun vuoden olemme asuneet Oulussa ja olemme päässet kokemaan, mitä elämä on, kun tukiverkko löytyy ympäriltä.

Oulu on täydellinen kaupunki, mihin voimme perheenä asettua aloillemme ja missä toivottavasti asumme loppuelämämme, ainakin minä ja mieheni.
Oulu on ottanut meidät hyvin vastaan ja olemme luoneet uuden paremman elämän lapsuudenkaupunkiini perheenä, missä isovanhemmat ovat myös arjessamme mukana.

Kuvaaja

Kirjoittaja: Mai Lankinen