Oulun suurlähetystö

Paluumuutto 23 vuoden jälkeen Leppoistajan kuherruskuukaudet Oulussa

Olin unohtanut tärkeimmän: miten ihanan sosiaalisia ja samalla levollisia oululaiset ovatkaan! Sellaiseksi minäkin haluan taas oppia. Koulutus alkoikin ensimmäisenä päivänä muuton jälkeen.

”Huomenta.”
”Terve.”
”Päivää.”

Kun muutin talvella 2021 Ouluun, naapureideni ystävälliset tervehdykset hämmästyttivät iloisesti. Olin tottunut vain pieniin nyökkäyksiin tai nopeisiin katsekontakteihin aiemmassa kotitalossani Helsingissä.

Nyt jokainen naapuri moikkasi. Ajattelin aluksi, että syy on shiba inu -koirassani, jota moni jäi rapsuttelemaan. Mutta eihän koirani ole mukanani jatkuvasti.

Lähiruokakaupassa olin hämmentynyt, kun myyjä jäi leppoisasti juttelemaan. Vähintään ehdin vaihtaa tervehdyksien lisäksi muutaman sanan säästä. Vaatekaupassa rupattelin sovituskopin verhon läpi paluumuutostani.

Korona-aika oli vähentänyt sosiaalisia kontaktejani, mutta tätä olin kaivannut paljon pidempään.

Miten ihanan sosiaalisia oululaiset ovatkaan!

Olin jo melkein unohtanut tämän ihastuttavan piirteen, vaikka synnyin Oulussa ja asuin täällä elämäni ensimmäiset 18 vuotta. Sen jälkeen kävin usein lomillani täällä, kunnes vuosi sitten paluumuutto alkoi pyöriä mielessäni entistä useammin.

Astetta rauhallisempi rytmi

Pienistä ihanista eleistä ja huomioista nauttiminen ei ole täysin muiden oululaisten ansiota.

Täytyy myöntää, että lomaillessani kotikaupungissa 23 vuoden ajan minulla oli aina kiire. Ehdin tuolloin tavata yleensä vain muutamia tärkeitä ihmisiä ja käydä korkeintaan shoppailemassa lempimyymälässäni, jossa en ehtinyt turhia porista.

Nyt oululainen leppoisuus on tarttunut minuunkin. Tämä on kaikin puolin helppo kaupunki, jossa ei mene liikaa aikaa vaikkapa joukkoliikennevälineissä istumiseen. Etäisyydet ovat lyhyitä ja taittuvat melko nopeasti Oulun seudulle.
Ruokakassi on kokemusteni perusteella edullisempi kuin etelässä, muusta asumisesta puhumattakaan.

Liikenneyhteydet ja palvelut kehittyvät koko ajan. Tänä kesänä oli ilo käyttää suoria bussiyhteyksiä lähiseudun suosittuihin kohteisiin, kuten Liminganlahdelle ja Hailuotoon, jossa tämän postauksen kuvat on otettu.

Jos käytössäni on auto, on kiva käydä moikkaamassa ystäviä lähikunnissakin. Kun olen kertonut vaikkapa päiväkahveista Kemissä tai luontoseikkailusta Lumijoella, muutamat Etelä-Suomessa asuvat ystäväni eivät ole uskoneet kuulemaansa ruuhkattomista teistä ja lähiseutuni virikkeistä.

Eniten kummastelua ystäväpiirissäni on kuitenkin aiheuttanut sauna- ja Netflix-hetkeni – jotka eivät ole jääneet välttämättä yhteen kertaan viikossa. Oulu on muuttanut myös luontosuhteeni ja vetäydyn mielelläni varsinkin meren ääreen vapaa-ajallani.

Entisessä elämässäni näille jutuille ei muka ollut aikaa riittävästi. Mutta nyt koen, että ne ovat tärkeä osa elämäni leppoistamista ja uudelleenkotiutumistani Oulussa – vaikka tykkään edelleen hakeutua vapaa-ajallani ihmisten ja tapahtumien pariin.

Paras päätökseni hetkeen

Kun lähdin täältä viimeksi noin 23 vuotta sitten, vannoin, etten enää koskaan muuta Ouluun. Mutta kappas, niin ne tilanteet ja mielipiteet muuttuvat. Oulukin on muuttunut paljon, erittäin positiiviseen suuntaan 1990-luvun lopulta.

Kaupungista on tullut kansainvälisempi ja kaiken puolin viihtyisämpi. Täältä löytyvät lähes kaikki palvelut, joihin olen tottunut aiemmassa elämässäni – sekä monia uusia juttuja.

Olen kertonut lähipiirilleni sekä tuntemattomille viime kuukausina monta kertaa, kuinka Ouluun muutto on ollut paras päätökseni hetkeen. Olen toisinaan säikähtänyt sanomaani melkein itsekin, mutta en peru sanojani. Paluumuuttoni on sujunut sutjakkaasti. Kaikki on ollut niin kotoisaa alusta lähtien.

Tykkään etenkin kotikaupunkini hauskoista kulttuuritapahtumista ja villeistä tempauksista. Mutta eniten rakastan näitä levollisia ja idearikkaita ihmisiä. Sitkeitä, hassuja sekä ölövejä oululaisia.

Oulussa voi toki elää hyvin omissa oloissaan ja esimerkiksi metsän rauhaan pääsee helposti joka paikasta; mutta niin ihanaa on, että täällä voi myös vaivatta porista tuntemattoman kanssa onnikkapysäkillä tai kahvilan jonossa.

Ihmeellistä on myös se, että aamuisin kuulen lintujen laulua, kun kuljen työmatkani keskustan läpi.

Koiralenkillä tulee vastaan upeita puistoja sekä hienoja taloja, joita saatan jäädä ihastelemaan ja valokuvaamaan. Kaikki tämä on toki uutuudenviehätystä, mutta senkään varaan kaikkea ei voi laskea.

Harvat kuherruskuukaudet kestävät puoli vuotta, mutta omani ovat jatkuneet jo ylikin näin paluumuuttajana täällä Oulussa.

Kirjoittaja: Annakaisa Vääräniemi
Annakaisa työskentelee viestintäkoordinaattorina BusinessOulussa ja Oulu Talent Hubissa.

Oletko sinäkin paluumuuttaja?

Haluatko kertoa tarinasi tällä sivustolla? Ota yhteys Annakaisaan: annakaisa.vaaraniemi@businessoulu.com

Voit kertoa kokemuksesi paluumuutosta Ouluun myös sosiaalisessa mediassa; käytäthän silloin #paluuouluun- ja @cityofoulu-tunnuksia.